Moro! Tässä postauksessa mulla onkin kaksi vierailevaa tähteä, Talvi ja Eevertti. Kyselen heiltä vähän fiiliksiä nyt kun kuukausi on aikalailla kulunut täällä Temptation Icelandilla (credit nimestä ystävälle)!
Let's alotetaan!
1. Mitkä ovat päällimäiset fiilikset 4 viikon jälkeen?
2. Mikä on ollut tähän asti parasta? Entä huonointa?
3. Aiheutuiko jostakin asiasta "kulttuurishokkia", mistä?
4. Mitä eroavaisuuksia olet huomannut Suomen ja Islannin välillä omalla alallasi?
5. Mitä asioita kaipaat eniten Suomessa? Mitä jäät ikävöimään Islannissa?
Talvi:
1.
Hyvät fiilikset, sekavat olotilat. Vaikea pukea kaikkia tunteita sanoiksi.
2.
Parasta on ollut ylipäätänsä Islannissa oleminen, yhteiselo kämppisten kanssa (lukeutuu myös niihin huonoihin!!). Myös se että on päässyt töiden puolesta käymään kaupungin ulkopuolella eri paikoissa.
3.
Hämmästystä aluksi aiheutti ikkunoiden auki pitäminen jatkuvasti, kissojen vapaa kuljeskelu. Autot päästävät paremmin kadun yli sekä ihmiset ovat yleisesti ottaen todella ystävällisiä. Kaupoissa on huonommat valikoimat kuin Suomessa, varsinkin ruisleivän puuttumiseen piti tottua.
4.
Minulle oli ainakin uutta toimistossa työskentely. Olen töissä tavallaan itseni pomo, menen töihin ja lähden kun olen saanut tietyt hommat tehtyä. Vaikea verrata keskenään, koska työskentelen ensimmäistä kertaa kyseisen tyyppisellä työpaikalla. Vaikka olenkin koulussa opiskellut meidän alan asioita, nyt olen päässyt näkemään mistä kaikki koostuu ja miten retket ym. tourit ja safarit rakennetaan. Asiat ovat konkretisoituneet.
5.
Perhettä, ystäviä, kauppojen valikoiman laajuutta (paremmin tuotteita kasvissyöjälle). Yleisesti ottaen jään ikävöimään koko kokemusta sekä tietyllä tapaa meidän yhteiseloa, koska siihen on tottunut. Myös ihmisten auttavaisuutta ja yhteishenkeä sekä luonnon kauneutta. Tulen myös kaipaamaan uutuuden tunnetta ja toivon sen säilyvän palatessani Suomeen.
Eevertti:
1.
Ei ainakaan ikävä Suomeen. Jos vaan rahaa olisi, täällä elämiseen voisi tottuakin. Ei välttämättä siihen, että asuu kahden naisen kanssa, mutta kuitenkin!
2.
Vaikea sanoa yhtä asiaa, Reykjavik itsessään on mahtava kaupunki. Huonointa on kalliit hinnat (Islanti on yksi maailman kalleimmista valtioista).
3.
Kulttuuri on mielestäni aika lähellä suomalaista ja yleensäkin pohjoismaista kulttuuria. Mitään radikaalia eroa ei tule mieleen.
4.
On välttämätöntä ottaa paikallisilta aina luottokorttitiedot, sillä on ollut paljon tapauksia, joissa asiakas lähtee maksamatta. Työt aloittaessa vastaanotto oli lämpimämpi, kuin olisi oikeasti mennyt töihin eikä ollut vain "taas uus harjoittelija".
5.
Sitä, että asiat ovat halvempia Suomessa ja koiraani Unnaa. Islannissa jään ikävöimään kaikkea, Rovaniemi on Reykjavikiin verrattuna paljon tylsempi. Reykjavikilla on tavallaan täysin oma identiteetti. Jään kaipaamaan myös Laugaveguria, eli pääostoskatua.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!
Ps. Vierailimme eräänä päivänä musiikkitalo Harpassa Eevertin kanssa, josta kolme viimeistä kuvaa ovat.
2. Mikä on ollut tähän asti parasta? Entä huonointa?
3. Aiheutuiko jostakin asiasta "kulttuurishokkia", mistä?
4. Mitä eroavaisuuksia olet huomannut Suomen ja Islannin välillä omalla alallasi?
5. Mitä asioita kaipaat eniten Suomessa? Mitä jäät ikävöimään Islannissa?
Talvi:
1.
Hyvät fiilikset, sekavat olotilat. Vaikea pukea kaikkia tunteita sanoiksi.
2.
Parasta on ollut ylipäätänsä Islannissa oleminen, yhteiselo kämppisten kanssa (lukeutuu myös niihin huonoihin!!). Myös se että on päässyt töiden puolesta käymään kaupungin ulkopuolella eri paikoissa.
3.
Hämmästystä aluksi aiheutti ikkunoiden auki pitäminen jatkuvasti, kissojen vapaa kuljeskelu. Autot päästävät paremmin kadun yli sekä ihmiset ovat yleisesti ottaen todella ystävällisiä. Kaupoissa on huonommat valikoimat kuin Suomessa, varsinkin ruisleivän puuttumiseen piti tottua.
4.
Minulle oli ainakin uutta toimistossa työskentely. Olen töissä tavallaan itseni pomo, menen töihin ja lähden kun olen saanut tietyt hommat tehtyä. Vaikea verrata keskenään, koska työskentelen ensimmäistä kertaa kyseisen tyyppisellä työpaikalla. Vaikka olenkin koulussa opiskellut meidän alan asioita, nyt olen päässyt näkemään mistä kaikki koostuu ja miten retket ym. tourit ja safarit rakennetaan. Asiat ovat konkretisoituneet.
5.
Perhettä, ystäviä, kauppojen valikoiman laajuutta (paremmin tuotteita kasvissyöjälle). Yleisesti ottaen jään ikävöimään koko kokemusta sekä tietyllä tapaa meidän yhteiseloa, koska siihen on tottunut. Myös ihmisten auttavaisuutta ja yhteishenkeä sekä luonnon kauneutta. Tulen myös kaipaamaan uutuuden tunnetta ja toivon sen säilyvän palatessani Suomeen.
Eevertti:
1.
Ei ainakaan ikävä Suomeen. Jos vaan rahaa olisi, täällä elämiseen voisi tottuakin. Ei välttämättä siihen, että asuu kahden naisen kanssa, mutta kuitenkin!
2.
Vaikea sanoa yhtä asiaa, Reykjavik itsessään on mahtava kaupunki. Huonointa on kalliit hinnat (Islanti on yksi maailman kalleimmista valtioista).
3.
Kulttuuri on mielestäni aika lähellä suomalaista ja yleensäkin pohjoismaista kulttuuria. Mitään radikaalia eroa ei tule mieleen.
4.
On välttämätöntä ottaa paikallisilta aina luottokorttitiedot, sillä on ollut paljon tapauksia, joissa asiakas lähtee maksamatta. Työt aloittaessa vastaanotto oli lämpimämpi, kuin olisi oikeasti mennyt töihin eikä ollut vain "taas uus harjoittelija".
5.
Sitä, että asiat ovat halvempia Suomessa ja koiraani Unnaa. Islannissa jään ikävöimään kaikkea, Rovaniemi on Reykjavikiin verrattuna paljon tylsempi. Reykjavikilla on tavallaan täysin oma identiteetti. Jään kaipaamaan myös Laugaveguria, eli pääostoskatua.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!
Ps. Vierailimme eräänä päivänä musiikkitalo Harpassa Eevertin kanssa, josta kolme viimeistä kuvaa ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti