Luku 4

HUPS. Sori anteeks, varsinki opettajat<3 Ei tätä mitenkään muutenkaan voi aloittaa. Moi. Kaksi viikkoa vierähti yhden päivän aikana, enkä ole ehtinyt ässittyä koneen ääreen. 

Toissaviikon työkohde oli Grillið, paitsi parina päivänä olin Skrúðurissa. Grillið on siis 8. kerroksessa oleva panoramaravintola. Siellä voi syödä joko neljän tai seitsemän ruokalajin menua. On fiiniä, on viinineen päivineen. Olen tykännyt olla siellä, koska olen oppinut uusia asioita juurikin viineistä. Alku oli totta kai kankeaa, sillä olen ensimmäistä kertaa työskentelemässä yhtä hienossa ravintolassa. 

Olen aloitellut ihan perusasioista, kuten veden tarjoilu (asiakkaan lasi ei saa tyhjetä kertaakaan!), leipien tarjoilu sekä blokkaus. Ennen avaamista olen taitellut kangasservettejä ja kattanut pöytiä sekä huolehinut vesikannut valmiiksi ja muita perustehtäviä. Rehellisiä jos ollaan, ja pitäähän sitä olla, niin henkilökohtaisesti pidän enemmän nopeatempoisemmasta työskentelystä (tai onhan sekin nopeatempoista, jos on kiire, muttamutta). Asiakkaat eivät vaihtele illan aikana paljon, koska ruokalajeja on monta, etenkin jos asiakkaat syövät 7 ruokalajin menun, niin siihen saattaa helposti vierähtää 3 tuntia (7 ruokalajin menun myyminen lopetetaan klo 21 jälkeen, koska sen syömiseen ei olisi tarpeeksi aikaa). 

Joskus myös työpäivät venähtävät, kun asiakkaat jäävät seurustelemaan pöytiinsä. Esmerkiksi eräänä lauantaina asiakkaat viipyivät yöhön klo 1, jonka jälkeen meidän täytyi vielä järjestellä ravintola sunnuntain tapahtumaa varten johon tuli 100 henkeä. Sinä iltana olin kotona 3 aamuyöstä (laitonta!! no ei sentään, sitä sattuu, eikä se edes haitannut, sillä saan hotellilta taksikortin, jonka antamalla taksille saan ilmaisen kyydin kotiin). Yleensä aloitan työvuoron Grilliðissä klo 16 (ravintola aukeaa klo 18). 

En kuitenkaan tunne oloani niin mukavaksi sellaisessa hienossa ympäristössä. Arvostan kyllä paljon ravintolaa ja sen työntekijöitä, no hard feelings. Olen myös kiitollinen, että pääsen kokemaan erilaisia työskentely-ympäristöjä. 

Viime viikolla työskentelin toisessa kerroksessa. Siellä on erikokoisia kokoustiloja ja saleja, joissa järjestetään juhlia, kokouksia ja kaikkea sen tyylistä. Esimerkkeinä 100-vuotisjuhlat, konfirmaatiojuhlat, sekä hautajaisten muistotilaisuudet ja ruokailut/kahvitukset (funeral after party, okei ei). Järjestelin tiloja, katoin pöytiä, hoidin kahvituksia ja siivosin tapahtumien jälkiä. Näissä hommissa saattaa hyvinkin viettää paljon aikaa yksinään. Yleensä yhden kokoustilan valmistelee yksi ihminen, paitsi minun tapauksessani työskentelen suurimman osan ajasta tytön kanssa nimeltä Rakel, joka on myöskin työssäoppimassa omasta koulustaan. Hän on jo ollut kauemman aikaa talossa, joten hän tietää miten homma rullaa. 

Kokousvuorot on ihan kivoja, koska jokainen päivä poikkeaa toisestaan. Myös työn alkamisajat vaihtelevat  klo 11-15. Parasta on jos alkaa työt klo 11, koska silloin saa kaksi lämmintä ateriaa päivässä, yay!

Sitten päästään vihdoin tähän päivään! Tässä vaiheessa on myös hyvä hetki pahoitella tekstin kangertelua. Heräsin tosiaan klo 5 ja kävelin seitsemäksi töihin. Iltavirkku luontoni on siis häiriintynyt yhtäkkisestä aikaisesta herätyksestä! Huomenna kuitenkin sama homma, sillä minulle on tässä hieman extempore laitettu pari brekuvuoroa väliin! Huomenna siis sama tahdontaistelu aamulla. Ei siinä, vaihtelu virkistää ja virkistys vaihtelee. 

Brekuvuoron työtehtävät on lyhyt ja kaunis virsi; blokkaus (ravintolasanasto-maallikko-ravintolasanasto: likaisten astioiden vieminen pois pöydästä, heh) sekä pöytien uudelleen kattaminen. Meillä myöskin viedään asiakkaalle kahvi erikseen. Simple as that. Oli kiva päivä. Ja myöskin kansainvälinen, sillä suurinosa brekun työntekijöistä ovat puolalaisia ja portugalilaisia. Sain siis kuunnella muita kieliä islannin sijaan! 

Keskiviikosta lähtien jatkan taas tokakerroksessa ympäri ämpäri huseeraten!