Luku 5

Moro! Tässä postauksessa mulla onkin kaksi vierailevaa tähteä, Talvi ja Eevertti. Kyselen heiltä vähän fiiliksiä nyt kun kuukausi on aikalailla kulunut täällä Temptation Icelandilla (credit nimestä ystävälle)!

Let's alotetaan!

1. Mitkä ovat päällimäiset fiilikset 4 viikon jälkeen?

2. Mikä on ollut tähän asti parasta? Entä huonointa?

3. Aiheutuiko jostakin asiasta "kulttuurishokkia", mistä?

4. Mitä eroavaisuuksia olet huomannut Suomen ja Islannin välillä omalla alallasi?

5. Mitä asioita kaipaat eniten Suomessa? Mitä jäät ikävöimään Islannissa?


Talvi:

1.
Hyvät fiilikset, sekavat olotilat. Vaikea pukea kaikkia tunteita sanoiksi.

2.
Parasta on ollut ylipäätänsä Islannissa oleminen, yhteiselo kämppisten kanssa (lukeutuu myös niihin huonoihin!!). Myös se että on päässyt töiden puolesta käymään kaupungin ulkopuolella eri paikoissa.

3.
Hämmästystä aluksi aiheutti ikkunoiden auki pitäminen jatkuvasti, kissojen vapaa kuljeskelu. Autot päästävät paremmin kadun yli sekä ihmiset ovat yleisesti ottaen todella ystävällisiä. Kaupoissa on huonommat valikoimat kuin Suomessa, varsinkin ruisleivän puuttumiseen piti tottua.

4.
Minulle oli ainakin uutta toimistossa työskentely. Olen töissä tavallaan itseni pomo, menen töihin ja lähden kun olen saanut tietyt hommat tehtyä. Vaikea verrata keskenään, koska työskentelen ensimmäistä kertaa kyseisen tyyppisellä työpaikalla. Vaikka olenkin koulussa opiskellut meidän alan asioita, nyt olen päässyt näkemään mistä kaikki koostuu ja miten retket ym. tourit ja safarit rakennetaan. Asiat ovat konkretisoituneet.

5.
Perhettä, ystäviä, kauppojen valikoiman laajuutta (paremmin tuotteita kasvissyöjälle). Yleisesti ottaen jään ikävöimään koko kokemusta sekä tietyllä tapaa meidän yhteiseloa, koska siihen on tottunut. Myös ihmisten auttavaisuutta ja yhteishenkeä sekä luonnon kauneutta. Tulen myös kaipaamaan uutuuden tunnetta ja toivon sen säilyvän palatessani Suomeen.


Eevertti:

1.
Ei ainakaan ikävä Suomeen. Jos vaan rahaa olisi, täällä elämiseen voisi tottuakin. Ei välttämättä siihen, että asuu kahden naisen kanssa, mutta kuitenkin!

2. 
Vaikea sanoa yhtä asiaa, Reykjavik itsessään on mahtava kaupunki. Huonointa on kalliit hinnat (Islanti on yksi maailman kalleimmista valtioista).

3.
Kulttuuri on mielestäni aika lähellä suomalaista ja yleensäkin pohjoismaista kulttuuria. Mitään radikaalia eroa ei tule mieleen.
4.

On välttämätöntä ottaa paikallisilta aina luottokorttitiedot, sillä on ollut paljon tapauksia, joissa asiakas lähtee maksamatta. Työt aloittaessa vastaanotto oli lämpimämpi, kuin olisi oikeasti mennyt töihin eikä ollut vain "taas uus harjoittelija".

5.
Sitä, että asiat ovat halvempia Suomessa ja koiraani Unnaa. Islannissa jään ikävöimään kaikkea, Rovaniemi on Reykjavikiin verrattuna paljon tylsempi. Reykjavikilla on tavallaan täysin oma identiteetti. Jään kaipaamaan myös Laugaveguria, eli pääostoskatua.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Ps. Vierailimme eräänä päivänä musiikkitalo Harpassa Eevertin kanssa, josta kolme viimeistä kuvaa ovat. 

Luku 4

HUPS. Sori anteeks, varsinki opettajat<3 Ei tätä mitenkään muutenkaan voi aloittaa. Moi. Kaksi viikkoa vierähti yhden päivän aikana, enkä ole ehtinyt ässittyä koneen ääreen. 

Toissaviikon työkohde oli Grillið, paitsi parina päivänä olin Skrúðurissa. Grillið on siis 8. kerroksessa oleva panoramaravintola. Siellä voi syödä joko neljän tai seitsemän ruokalajin menua. On fiiniä, on viinineen päivineen. Olen tykännyt olla siellä, koska olen oppinut uusia asioita juurikin viineistä. Alku oli totta kai kankeaa, sillä olen ensimmäistä kertaa työskentelemässä yhtä hienossa ravintolassa. 

Olen aloitellut ihan perusasioista, kuten veden tarjoilu (asiakkaan lasi ei saa tyhjetä kertaakaan!), leipien tarjoilu sekä blokkaus. Ennen avaamista olen taitellut kangasservettejä ja kattanut pöytiä sekä huolehinut vesikannut valmiiksi ja muita perustehtäviä. Rehellisiä jos ollaan, ja pitäähän sitä olla, niin henkilökohtaisesti pidän enemmän nopeatempoisemmasta työskentelystä (tai onhan sekin nopeatempoista, jos on kiire, muttamutta). Asiakkaat eivät vaihtele illan aikana paljon, koska ruokalajeja on monta, etenkin jos asiakkaat syövät 7 ruokalajin menun, niin siihen saattaa helposti vierähtää 3 tuntia (7 ruokalajin menun myyminen lopetetaan klo 21 jälkeen, koska sen syömiseen ei olisi tarpeeksi aikaa). 

Joskus myös työpäivät venähtävät, kun asiakkaat jäävät seurustelemaan pöytiinsä. Esmerkiksi eräänä lauantaina asiakkaat viipyivät yöhön klo 1, jonka jälkeen meidän täytyi vielä järjestellä ravintola sunnuntain tapahtumaa varten johon tuli 100 henkeä. Sinä iltana olin kotona 3 aamuyöstä (laitonta!! no ei sentään, sitä sattuu, eikä se edes haitannut, sillä saan hotellilta taksikortin, jonka antamalla taksille saan ilmaisen kyydin kotiin). Yleensä aloitan työvuoron Grilliðissä klo 16 (ravintola aukeaa klo 18). 

En kuitenkaan tunne oloani niin mukavaksi sellaisessa hienossa ympäristössä. Arvostan kyllä paljon ravintolaa ja sen työntekijöitä, no hard feelings. Olen myös kiitollinen, että pääsen kokemaan erilaisia työskentely-ympäristöjä. 

Viime viikolla työskentelin toisessa kerroksessa. Siellä on erikokoisia kokoustiloja ja saleja, joissa järjestetään juhlia, kokouksia ja kaikkea sen tyylistä. Esimerkkeinä 100-vuotisjuhlat, konfirmaatiojuhlat, sekä hautajaisten muistotilaisuudet ja ruokailut/kahvitukset (funeral after party, okei ei). Järjestelin tiloja, katoin pöytiä, hoidin kahvituksia ja siivosin tapahtumien jälkiä. Näissä hommissa saattaa hyvinkin viettää paljon aikaa yksinään. Yleensä yhden kokoustilan valmistelee yksi ihminen, paitsi minun tapauksessani työskentelen suurimman osan ajasta tytön kanssa nimeltä Rakel, joka on myöskin työssäoppimassa omasta koulustaan. Hän on jo ollut kauemman aikaa talossa, joten hän tietää miten homma rullaa. 

Kokousvuorot on ihan kivoja, koska jokainen päivä poikkeaa toisestaan. Myös työn alkamisajat vaihtelevat  klo 11-15. Parasta on jos alkaa työt klo 11, koska silloin saa kaksi lämmintä ateriaa päivässä, yay!

Sitten päästään vihdoin tähän päivään! Tässä vaiheessa on myös hyvä hetki pahoitella tekstin kangertelua. Heräsin tosiaan klo 5 ja kävelin seitsemäksi töihin. Iltavirkku luontoni on siis häiriintynyt yhtäkkisestä aikaisesta herätyksestä! Huomenna kuitenkin sama homma, sillä minulle on tässä hieman extempore laitettu pari brekuvuoroa väliin! Huomenna siis sama tahdontaistelu aamulla. Ei siinä, vaihtelu virkistää ja virkistys vaihtelee. 

Brekuvuoron työtehtävät on lyhyt ja kaunis virsi; blokkaus (ravintolasanasto-maallikko-ravintolasanasto: likaisten astioiden vieminen pois pöydästä, heh) sekä pöytien uudelleen kattaminen. Meillä myöskin viedään asiakkaalle kahvi erikseen. Simple as that. Oli kiva päivä. Ja myöskin kansainvälinen, sillä suurinosa brekun työntekijöistä ovat puolalaisia ja portugalilaisia. Sain siis kuunnella muita kieliä islannin sijaan! 

Keskiviikosta lähtien jatkan taas tokakerroksessa ympäri ämpäri huseeraten!

Luku 3

Helou! Viime postauksesta onkin jo aikaa neljä päivää! Ne kiritään kiinni tässä postauksessa.

Torstaina 13. päivänä minulla ja Talvilla oli vapaapäivä ja otimme siitä kaiken irti, aikalailla. Hitaasti käynnistyneen aamun jälkeen päätimme lähteä minun työpaikalleni, eli Radisson Blu Saga Hotelille syömään. Ilma oli pilvinen ja tuulinen, niinkuin yleensä (kyllä, täällä tuulee aina ja varsinkin aukeilla paikoilla se on noin 10 kertaa kylmempi kuin Suomessa). 

Saimme syödä ravintolassa, vaikka se oli suljettu klo 14-18. Syömisen jälkeen olimme valmiit maksamaan, mutta he halusivat tarjota meille ruoat (JEEEE team Saga).

Syömisen jälkeen lähdimme pyörimään ympäriinsä ilman päämäärää. Kävimme hautasmaalla ja sieltä jatkoimme ankkalammelle, jossa oli niiiiin paljon söpöjä ankkoja (oikeasti sorsia) ja joutsenia. Kiersimme lammen ja kävelimme pääostoskatua Laugaveguria ylöspäin. Katu on täynnä toinen toistaan erilaisempia liikkeitä ja ravintoloita sekä paljon matkamuistomyymälöitä. Seinillä on paljon värikkäitä ja upeita graffiteja, toisin kuin Rovaniemellä. Reykjavik on sympaattisin kaupunki missä olen käynyt. Sitä ei voi selittää vaan se täytyy kokea itse. Kaikki ihmiset ovat myös erittäin ystävällisiä ja avoimia täällä.

Perjantaina olin töissä ja päivä oli aika kiireinen, koska pääsiäinen sai ihmiset liikkeelle. Se sujui kuitenkin aivan hyvin. Siihen sisältyi tavanomaisia ravintolan askareita. Ravintola poikkeaa aikaisemmista toppipaikoistani siten, että siinä on erikseen buffet (jota ensisijaisesti myymme) ja pieni a la carte -menu, josta voi tilata myös aulabaarin puolelle syömistä. Aloitin päivän klo 16 ja lopetin 22 aikoihin ja kävelin vajaa 3km työmatkan kotiin.

Lauantaina oloni tuntui niin flunssaiselta ja kipeältä, että vietin sen kämpillä leväten. Illalla kuitenkin kävimme syömässä läheisessä paikassa hampurilaisateriat.
Samoin tämän sunnuntain olen levännyt, sillä tiedän kokemuksesta, että jos en parannu kunnolla, tauti vain pitkittyy.
Tässä jotain kuvia myös viimepäiviltä!

Luku 2

Kolmeen päivään on mahtunut paljon kaikenlaista. Pari työpäivää Radisson Blu Saga Hotelissa ja yksi vaellus illalla pitkin keskustaa. Työkaverini ovat todella mukavia ja kaikki ovat ottaneet minut hyvin vastaan. 

Olen ollut nämä ensimmäiset päivät a la carte - ja buffet-ravintolassa nimeltä Skrúður (ei hajuakaan miten pitäisi lausua!!). Olen siellä ainakin viikonlopun yli ja seuravaalla viikolla teen vuoroja myös panoramaravintolassa nimeltä Grillið (lausutaan kai Grillith?)

Skrúður -ravintolassa olen tähän mennessä kattanut, blokannut, laittanut ja taittanut servettejä, ja oikeastaan kaikenlaista. Kassaa en ole vielä itsekseni käyttänyt, koska järjestelmä on erilainen, kuin mihin olen tottunut. Kaiken lisäksi se on islanninkielinen. 

Hotelli tarjoaa minulle (ja muillekin tarjoilijoille ym. työntekijöille, mikä eroaa Suomen käytännöistä) lounaan. Tänäänkin sain syödä kaksi kertaa, ensin jämiä buffetista ja sen jälkeen varsinainen lounas.

Osa työkavereideni nimistä ovat niin vaikeita suomalaiseen suuhun, että käytän heistä jotakin lempinimeä. Myös minun nimeni on hieman hankala (Minta, Mint, Mintu), joten annoin heidän kutsua minua miksi haluavat (Lilli). 

Islantilaiset puhuvat hyvää englantia ja itselläkin se alkaa jo sujua sen enempää ajattelematta. Osa ajatuksistakin tulee jo englanniksi. 

Luku 1

      Ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen tilanne ei vieläkään tunnu todelliselta. Tai ainakaan pysyvältä. Tuntuu kuin olisimme tulleet lyhyelle lomalle. Ai siis ketkä ja minne?

     Minä, eli Minttu sekä Talvi ja Eevertti tulimme siis Islantiin työssäoppimaan, kyseisessä järjestyksessä kuudeksi, seitsemäksi ja kahdeksaksi viikoksi. Matkustimme Rovaniemeltä Helsinkiin ja yhdessä lentokoneella Reykjavikiin.

    Päivä oli pitkä ja uuvuttava ja kun vihdoin saavuimme Keflavikin lentoasemalle noin neljältä iltapäivällä paikallista aikaa (kello on kesäaikaan 3 tuntia vähemmän kuin Suomessa), meidän piti vielä löytää oikea bussi, joka menisi pääbussiasemalle (BSI).

   

    Perillä meitä odotti Ásdis, joka on meidän ensimmäinen kontaktihenkilö täällä. Hän vei meidät keskustaan ruokakauppaan nimeltä Kronan. Yritimme väsyneenä suunnistaa kaupassa ja miettiä mitä ostaisimme. Löysimme ruokaa ja kassalla oli ystävällinen myyjä joka kertoi käyneensä Suomessa, Lappeenrannassa. Huomasimme samalla, että Islannissa ei punnita hedelmiä ja vihanneksia (kuten ei Norjassakaan).

    Sen jälkeen Ásdis vei meidät asunnollemme, joka ylitti odotukset! Asunto on ylimmässä kerroksessa hyvällä alueella keskustan tuntumassa. Keittiö on suuri ja kaunis, makuuhuoneita on kaksi ja olohuoneessa on kotoisa sohva (jolla vuorotellen nukumme) ja taulu-tv. Kylpyhuoneessa on amme ja suuri peili ja lattia on samanlaista mustavalkokaakelia kuin keittiössäkin.

    Kulttuurieroja bongaillessa tajusimme, että kaikki pitävät kenkiään ja ulkovaatteitaan omalla tasanteella rappukäytävässä (ja niiden pitäisi olla täydellisessä turvassa??). Täällä ei myöskään ole suurimmassa osassa talossa ilmastointia, joten ikkuna on pidettävä auki suihkussa käydessä (selittääkin miksi kaikissa naapuritaloissa ikkunat olivat sepposen selällään). Siitä pääsemmekin seuraavaan asiaan.. Kuuma vesi haisee ihan oikeasti mädiltä kananmunilta (johtuen maansisästä purkautuneesta vetysulfidikaasusta, NOT DANGEROUS). Ällöä, mutta onneksi haju ei tartu ihoon, se vain leijailee asunnossa hetken suihkussa käymisen jälkeen.

    Tänään on siis maanantai ja Talvi lähti ensimmäisenä tutustumaan uuteen työpaikkaan ja minulla ja Eevertillä se on edessä. Varsinainen ensimmäinen työpäivä meillä on tiistaina. Innolla (kauhulla ja jännityksellä) odottaen sitä!